671km aikaa ajella ja ajatella

Wienissäkin aurinko nousee aamuisin ja kaupunki heräilee hiljalleen sunnuntaihin. Nappasimme hotellin aamiaisen pikaisesti naamaan - muistaakseni huonetta varatessamme otimme sen juurikin aamiaisella - mutta kuiten saimme maksaa siitä lystistä yhteensä 56,- Täytyy tarkistaa kotona, että mitenkä se sitten menikään ja reklamoida perään. Muutenkin viiden tähden hotelliksi meillä oli vastuksia ihan tarpeeksi, lähtien siitä ettei koko rakennusta löytynyt mitenkään helposti, pikkuläppärin palomuuri epäsi meiltä nettiyhteyden, huoneen kattovaloilla oli aivan oma tahtonsa ja yöllä hiki lensi ja paukkui kun lämpöä oli ainakin se neljäkymmentä astetta. Mutta muuten - tähän saakka - kaikki on sujunut vailla suurempia ongelmia, pikkuvastuksiahan täytyykin olla että oppii toimimaan. Toivottavasti loppuretkue jatkuu samaan malliin.

 

Nettiyhteyden toimimattomuuden vuoksi jouduin turvautumaan Helsingin sihteeripalveluun, joka varasi meille viimeisen yön Frankfurtin lentokenttähotellista. Tänään heitetään tuollainen napsakka vajaa 700 km Saksan läpi ja eiköhän tässä sitten ole tullut autoiltua ihan tarpeeksi. Koko reissulle kertyy silloin mittaa vähän vajaa 4000 km. Harmi, ettei tätä autoa saanutkaan viedä Italian puolelle, koska sen vuoksi jouduimme muuttamaan reittisuunnitelmat toisesta päivästä eteenpäin ja etenemään aikasta perstuntumalla. Mutta onhan tämä onnistunut näemmä näinkin, tosin aikamoista siksakkia reiteistä tuli, eikä ehditty juurikaan miettiä kuin aina seuraavan päivän kohde kerrallaan.

Toteutunut reitti :)

Autolla liikkuminen tällä alueella on ollut helppoa ja näppärää. Päivämatkat meillä ovat olleet keskimäärin 300-400km, eli aamiaisen jälkeen liikkeelle ja parin välistopin jälkeen kirjautumaan hyvissä ajoin hotelliin (jos se on löytynyt kohtuudella) ja sen jälkeen seikkailemaan sinne tänne. Itävallan moottoriteitä varten täytyi ostaa 10 päivän ajoon oikeuttava verotarra etulasiin (7,80€) joita myydään raja-alueen huoltoasemmilla. Liputta ajamisen hinnaksi tulee huonolla tuurilla noin 400 euroa, joten sijoitus sinällään on edullinen. Sveitsissä on sama tarrakäytäntö, mutta siellä ei myydä "turistilippuja" vaan täytyy kerralla ostaa 40 frangia (n.30€) maksava vuoden ajan voimassa oleva ajolupa. Sveitsissä sakko käryn käydessä on parisataa euroa. Mitään erillisiä tietulleja ei noissa kahdessa maassa sitten peritäkään. Saksassa moottoritiet näyttävät olevan ilmaisia, mutta Ranskassa on tuo jenkkien systeemi käytössä.

Kuljettajan mielestä Saksa tietysti on se Maailman Ihanin Ja Valloittavin Automaa Johon Täytyy Päästä Uudestaan - poeka pääsi rikkomaan tänä päivänä sen 200km/h laillisesti (kait..) ja hymyilee nyt kilpaa auringon kanssa. Edellinen talvi on ollut Euroopassakin kohtalaisen raju ja yleinen taloudellinen taantuma on lisännyt valtioiden panostusta työllistymiseen, näiden molempien syiden vuoksi joka maassa jossa olemme kikkailleet, on ollut kohtalaisen paljon tietöitä hidastamassa kulkua. Toki täällä autoilijoihin luotetaan enemmän kuin Suomessa, ja tietyöalueilla on järjestään 80-100km rajoitus. Miehen mielestä matkan parasta antia ovat olleet moottoriteiden lisäksi Verbierin näkeminen kesäasussaan ja Chamonixin nousu yli kolmeen kilometriin. Minä pidin Wienistä - erityisesti hepoiskärryistä käsin - ja niistä parista majatalo-tyyppisestä yöpaikasta. Rankin ja rajuin juttu, josta en ole vieläkään varma, oliko se sittenkään niin hyvä idea mennä käymään oli Dachau.



Reissun kokonaishinnasta meillä ei oikein ole vielä käsitystä, mutta periaatehan on että kaikki menee mitä on mennäkseen. Tämä on kuitenkin ollut niin pitkän aikaa meillä puheissa että "sitten kun on aikaa" ja tälle työvapaalle ajalle on hankala antaa hintalappua, koska me kuitenkin saadaan painaa taas kotiin päästyä töitä kuin pulloperäiset porsaat kuukausitolkulla hommia. Mutta jokin syitähän siihen hulluun työskentelyynkin täytyy olla - ja ainakin muutama niistä taisi löytyä Keski-Euroopasta.



Pas-Kat kiittää, kuittaa ja palaa kotio. =)