Pöpperöissään

Bisnesluokassa lentäminen on ylimainostettua.. Mutta Frankfurtin lentokenttä on iso, vuokra-autot ovat hienosti piilotettuja, ihmisillä on hassu aksentti heidän englannin puhekielessä ja kaupat menevät lauantaina kiinni viimeistään kahdeksalta illalla ja pysyvät koko sunnuntain suljettuina.
Tänne on siis päästy =) Ja näin parin tunnin tirsojen jälkeen (aamu alkoi klo 03.00 herätyksellä melkein 2,5 tunnin ravitsevien yöunien jälkeen) sitä huomaa päässeensä hiukan erilaiseen maisemaan. Mikään lämpöaalto ei suinkaan helli Saksaa tällä hetkellä, FF:ssa oli reippaat 13 astetta, eikä täällä maaseudullakaan tarvitse hikoilla kuumuuden kourissa.

Koneen laskeuduttua löysimme kohtalaisen helposti Europcarin tiskin ja saimme sieltä kupongin käteen, jossa kerrottiin että johonkin päin lentokenttää on piilotettu meidän vuokramersu. Kevyen hiiltymisen ja inttämisen jälkeen löysimme oikealle parkkipaikalle ja seisoimme väärän mersun luona ja ihmettelimme miksi avain ei vain avaa ovia.. Mutta 180 astetta kääntymällä näkyi nurkassa yksi harmaa auto, joka epätoivoisesti vilkutteli valoja kaukosäätimen tahtiin. =) Tietenkään navigaattori ei toimi ihan niin kuin pitäisi, siinä vaiheessa kun matkanteko alkaa parkkitalosta maan alta, mutta autossa onneksi on oma navigointijärjestelmä joka ohjasi meidän ulos harjoittelemaan saksan liikennekulttuuria.

ajokki

Ensimmäinen levähdyspaikka tuli vastaan jo noin kymmenen minuutin ajon jälkeen, sinne piti heittäytyä nauttimaan autosta, maisemista ja loman alkamisesta! Löysimme - noin niin kuin meidän tyyliin parin sivuosuman jälkeen - oikean kylän ja oikean talon ja saimme ylitsevuotavaisen ihanan vastaanoton tämän illan saksalaisemännältämme. Koska rouvan vatsa vaatii säännöllisesti syötävää, kävimme paikallisia erikoisuuksia tarjoavassa McDonalds-nimisessä viehättävässä ravintolassa nauttimassa Big Mac-ateriat. Samalla reissulla kävimme myös opintomatkalla parissa ruokakaupassa. Normassa - joka oli kuulemma se huono esimerkki ja sitten siinä "paremmassa" eli Globen-kaupassa. Jälkimmäinen muistutti aikasta paljon Citymarkettia, tavaroitus meni aikalailla samassa järjestyksessä kuin citareissa ennen, mutta edelleenkin suomesta puuttuu se viiniosasto.. Näiden liikkeiden aukioloajat ovat hieman erilaiset kuin kotopuolessa. Arkisin suurimmat kaupat ovat kymmeneen tai yhdeksään asti auki, lauantaisin korkeintaan kahdeksaan ja sunnuntaisin kaupat ovat suljettuja.

Hotellihuone oli varattu kauniisti artikuloituvasta Bergschlöscen-hotellista. Itse asiassa emme vielä tiedä hotellihuoneen hintaa - mutta eiköhän näin alkumatkasta vielä rahavarannot riitä. Huone on näppärä parvekkeellinen kammari hotellin kolmannessa kerroksessa. Ilmainen internet on mainoksissa, käytännössä sitä ei huoneisiin näemmä saa ilman luottokortin vilauttamista ja sen jätimme odottamaan seuraavia päiviä. Eiköhän tässä päivän tahi parikin selviä ilman jokapäiväistä facebook-päivittämistä. Parasta hotellihuoneessa oli kuitenkin ne kaksi mukavaa, pehmeää sänkyä jotka avosylin vastaanottivat kaksi reissussä rähjääntynyttä poloista pikkuriikkisille kauneusunille ennen illan toimintaa ja sosiaalisuutta.

Uuden elämän saaneina ja silmäpusseja hieman keventäneinä ajoimme takaisin kyläilemään Annetten luokse ja päivittämään kahdenkymmenen vuoden tapahtumat parissa tunnissa. Kävimme kävelykierroksella Simmernin kylällä, joka mielestäni muistuttaa olemukseltaan aika paljon vanhan Tallinan mukulakivikujia ja pikkuaukioita. Täällä on myös näkyvillä yleinen talouden taantuma ja paljon kivijalkakauppapaikkoja oli tyhjillään odottamassa uutta nousukautta. Talot ovat kauniita, katot ovat korkealla ja miun maun mukaisesti jyrkkiä. Kerrosalaltaan talot ovat pieniä, mutta kun niitä kerroksia on vähintään kolme, niin kyllä siitä imuroitavaa kertyy. Ihmettelimme ääneen sitä, kun melkein joka katu on remontissa (se taas muistuttaa kesäistä Oulua) ja moottoriteilläkin näkyi sama ilmiö. Kuten Suomessakin, myös täällä talvi on ollut harvinaisen ankara, eivätkä teiden rakenteet ole kestäneet sitä. Ja toisaalta valtiolla on intressejä teettää nyt noita isompia remontteja, koska maan työllisyystilanne on huono ja siinä tilanteessahan valtiolla on tapana tulla apuun.

Illan kähmässä palauduimme hotellihuoneeseen. Nyt suurin suunnitelma on nykäistä unta kuulaan vähintään se vaadittavat kahdeksan tuntia ja huomenna lähteä liikenteeseen ladatuilla akuilla. Huomenna tavoitteena on hilpaista viidestä seitsemään tunnin matka Fusseniin taivastelemaan sitä palapeleistä tuttua satulinnaa. Sään puolesta meillä on huono mäihä mukana, koska ainakin ensi viikon keskiviikkoon asti on luvattu sateita näille alueille, joissa kiertelemme.