Kasarihittejä ja aarioita

Niinhän siinä kävi, että meidän hotelliemäntämme osoitti epäsaksalaista käytöstä ja tuli hakemaan avainta vartin myöhässä. Mutta pääsimme kuitenkin aamutuimaan irrottautumaan Munchenistä tuhansien muidenkin autoilijoiden tavoin. Autobahnin varrella olevat kaffilat ja huoltoasemat olivat täynnään bussiryhmiä ja muita matkailijoita, ja me poloiset kun luulimme olevamme ainoat siihen aikaan liikkeellä olevat.




Vajaan neljänsadan kilometrin matka taittui kuitenkin - tauoista ja tietöistä huolimatta - napsakalla satasen keskituntinopeudella, jotta saattoihan tuo olla että matkan varrella sallituissa(kin) paikoissa jalka kävi raskaamman kautta kaasulla. Edelleenkin kuljettajan matka on vajaa, koska kaksimarkkaista ei ole saatu rikki. Reissun nopeusennätys on 190 tienoilla, joten parannettavaa on vielä viimeisille päiville jäänyt.



Iltapäivällä saavuimme päivän kohteeseen: Wieniin Itävaltaan. Heti kaupungin ensimmäisessä "kunnon" risteyksessä bussikuski toivotti meidät iloisesti heilutellen ja äänimerkkiä antaen tervetulleeksi.. Ilmeisesti osa risteyksistä täälläkin on tasa-arvoisia ja oikealta tulevaa onnikkaa olisi kait pitänyt väistää. Heiluttelimme iloisesti takaisin =) Hotelli oli viimeisen "kokonaisen" yön kunniaksi otettu pröystäillen viiden tähden radissonista vanhan kaupungin keskustan liepeiltä. Tämäkin rakennus on kuitenkin niin hyvin piilotettu ja ympäristön talot niin umpikiveä, ettei tomtom toimi kunnolla -> kiertelimme tunnin ajan vanhaa kaupunkia autolla ristiin rastiin ennen kuin annoimme periksi ja siirryimme jalkamiehinä jäljittämään näkymätöntä hotellia. Kyllähän se kävelyvauhdilla löytyykin eri helposti, vaikka autolla ajoimme tästä ehkä noin kymmenen kertaa ohi..



Vaikka huone on hieno, on sen ympäristö paljon kiinnostavampi. Heitimme kamat kammariin ja hilpaisimme kylille pällistelemään ja taivastelemaan Euroopan ihmettä. Onhan se noloa kikkailla näinkin hienossa kaupungissa ilman minkäänlaista esivalmistelua ja kuvata rakennuksia ilman, että on pienintä hajuakaan mitä niissä on sisällä. Korjasimme tilanteen ottamalla puolen tunnin kierroksen hepoiskärryillä (65,-) johon sisältyi rakennusten esittelyä. Olipas muuten jehnaa!!! Vaikka mukulakivikadulla harmittikin se, ettei ollut ehtinyt käydä vessassa ennen kyytiin istumista.

Pikkuriikkisen raikastautumistauon jälkeen läksimme etsimään illallispaikkaa ja katselemaan vähän lisää tätä kaunista kaupunkia. Ruokapaikka ja murua rinnan alle löytyi helposti ja illallisen jälkeinen kävely venyi ja venyi ja venyi Italialaisiin mittoihin. Vaelsimme tuntikausia näitä kapeita katuja ja katselimme näyteikkunoita. Kadunkulmissa oli ooppera-aarioiden laulajia, sellistejä, miimikkoja, karikatyyripiirtäjiä ja tuntemattomaksi jääneiden soittimien soittajia. Oopperamuseon aukiolle oli viritetty laajakangas ja siinä näytettyjä laulunpätkiä oli tullut seuraamaan laaja yleisö. Olihan kylttyrelli olo siemailla lauantai-iltana punaviiniä (klisee: viiniä Wienissä) terassilla ja nauttia korkeakulttuurista. Juhannuspäivät voivat näemmä olla hieman erilaisiakin =)

Kun jalat päättivät irtisanoa yya-sopimuksen haalauduimme takaisin hotellille suihkuun ja suunnittelemaan huomista päivää. Lento kotiin lähtee ylihuomenna aamutuimaan ja siihen mennessä meidän täytyy haalata reissussa rähjääntyneet olemuksemme Frankfurtiin tai sen lähistölle, joten huomenna heitetään kevyesti matka melkein Saksan läpi ja valmistaudutaan kotiinpaluuseen.